05/02/2015

Tänään oli Runebergin päivä Suomessa ja kuten kaikki suomalaiset kotimaassa mekin söimme Runebergin torttuja työporukalla. Meillä oli siis tänään ryhmäpalaveri jonne jokainen vuorollaan on tuonut jotain pientä syömistä. Tänään oli minun vuoroni. Lupasin työkavereilleni, että jakaisin salaisen protokollani, koska nämä tortut menivät hetkessä jakoon ja sopivat hyvin myös amerikkalaiseen suuhun. Pitää siis laittaa vielä ryhmäkansioomme.

Torttuja tarjolla.

Runebergin tortut (12 kappaletta muffinssivuokaan)

Taikina:
100 g inkiväärikeksejä
2 ½ dl mantelijauhetta
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeriuutetta
250 g voita
3 dl sokeria
4 munaa
2 dl kuohukermaa

Kostutus (voi halutessaan jättää pois, jos ei tykkää mantelin mausta):
2 dl vettä
2 rkl sokeria
4 rkl manteliuutetta
 
Koristelu:

valkovatukka/vadelmahilloa
sokerikuorrutetta

Hienonna keksit tehosekoittimella. Sekoita keskenään keksin murut, mantelijauhe, vehnäjauhot, leivinjauhe, kardemumma ja vaniljauute.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja kermaa. Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Kypsennä 200 asteessa 20-25 minuuttia. Leikkaa muffinssien hattu pois, jotta saat tasaisen pinnan. Tästä puolesta tulee tortun pohja. Sekoita vesi ja sokeri ja kuumenna mikrossa 30 s, kunnes sokeri on liuennut veteen. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon manteliuute. Laita jokaisen tortun päälle lusikallinen lientä. Tämän jälkeen koristele. Laita päälle teelusikallinen vadelmahilloa. Lopuksi pursota sokerikuorrutteella reunus hillon ympärille.


Normaalistihan näihin torttuihin tulee vadelmahilloa, mutta olin jo ostanut viikonloppuna Heikinpäivän torilta valkovatukkahilloa. Kyseinen hillo sopi mielestäni jopa paremmin näihin leivonnaisiin kuin perinteinen vadelmahillo.

Pidin ryhmäpalaverissa esityksen työstäni täällä, kokosin kaikki onnistuneet (ja epäonnistuneet) tulokseni yhteen ja onnistui mielestäni hyvin kiteyttämään sanomani. Hyviä tuloksia on helppo esitellä ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Bonuksena huonetoverini sai 10 minuuuttia ennen esitystä selvitettyä rakenteen, jonka sain kalvona mukaan esitykseen. Vielä muutama koe ja kokonaisuus on valmis kirjoitettavaksi. Yksinhän tästä ei olisi tullut mitään, vaan on ollut ilo työskennellä juuri tässä ryhmässä, jossa apua on saanut aina sitä tarvittaessa. Päivän lopuksi sain vielä professorilta sähköpostia, joka loppui sanoihin: "We are all going to miss you". Tähän ei voi vastata muuta kuin, niin minäkin!

Vaatteet matkalla uuteen kotiin.

Illasta työkaverini haki nuoremman tyttäremme pieneksi käyneitä vaatteita ja muutamia lasten DVD-elokuvia. Turhaahan näitä pieniä vaatteita kantaa maasta toiseen, joten muutamasta muovipussillisesta pääsimme mukavasti eroon. Sinne meni mummon tekemä villatakki maailmalle, mutta uskon että meni hyvään kotiin.

Lopuksi vielä Runebergin päivän kunniaksi yhden hänen tunnetuimman runonsa Saarijärven Paavon viimeinen säkeistö. Alkuperäisenä alkukielellä ruotsiksi, suomeksi sekä englanniksi Toronton yliopiston suomen kielen emeritusprofessorin Börje Vähämäen käännöksenä.

Paavo then knelt down and said:
"The Lord is only testing, he forsakes us not."
And his wife knelt down and said:
"The Lord is only testing, he forsakes us not."
But rejoicing she said to Paavo:
"Paavo, Paavo, in joy now use your sickle,
now it’s time to live the good life,
now it’s time to leave the bark,
and of rye alone make our bread."
Paavo took his wife’s hand and said:
Woman, woman, only those may pass the test
who will not forsake their neighbour in distress;
Half from bark now bake your bread,
frozen stands our neighbour’s field."

Då föll Paavo på sitt knä och sade:
»Herren prövar blott, han ej förskjuter.»
Och hans maka föll på knä och sade:
»Herren prövar blott, han ej förskjuter.»
Men med glädje sade hon till gubben:
»Paavo, Paavo, tag med fröjd till skäran!
Nu är tid att leva glada dagar,
nu är tid att kasta barken undan
och att baka bröd av råg allena.»
Paavo tog sin hustrus hand och sade:
»Kvinna, kvinna, den blott tål att prövas,
som en nödställd nästa ej förskjuter.
Blanda du till hälften bark i brödet,
ty förfrusen står vår grannes åker!»

Silloin heti Paavo hartahasti
Paneusi polvilleen ja sanoi:
”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.
Sanoi vaimo, samoin polvillansa:
”Vaikka kokee, eipä hylkää herra”.
Sitten iloitellen miehellensä:
”Paavo, ota sirppi sukkelasti!
Toki nyt on tullut toinen aika,
Ilon aika. – Pois nyt petäjäinen;
Ruisleivän laitan lapsillemme”.
Sanoi Paavo, häntä hyväellen:
”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri saada,
Jok’ ei hylkää toista hädässänsä.
Pane leipään puoli petäjätä,
Veihän vilu tou’on naapurimme”