Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

02/12/2015

Myöhään illalla majoituimme yöksi Indianapolisin laidalla sijaitsevaan tienvarsihotelliin. Sitä ennen ehti tapahtua monenlaista. Tyttärillä oli viimeinen koulu- ja hoitopäivä. Nuorempi tytär tiivisti aamiaispöydässä laittamattomasti päivän tunnelmat: "Se loppu siihen se."
Tyttäret jättivät luokkatovereilleen muistoksi pari viikko sitten Finlandia Universityn kirjakaupasta ostamamme englanninkieliset Muumi-kirjat ja jakoivat papan Suomesta mukanaan tuomat Fazerin Siniset suklaat. Päiväkodissa ja koulussa oli vietetty kunnon läksiäiset ja esimerkiksi vanhempi tytär sai mukaansa luokan yhdessä askarteleman kirjan. Kun noudin hänet iltapäivällä koululta antoivat luokkatoverit hänelle lähtiessä vielä kunnon ryhmähalauksen.
Vanhempi tytär lähdössä viimeistä kertaa koulubussille


Nuorempi tytär ihailee päiväkotiryhmänsä valokuvakollaasia paketoitu Muumikirja kädessään


Nuorempi tytär lähtövalmiina päiväkodin ovella

Aamupäivällä lähtivät myös isäni ja hänen vaimonsa. Heidän matkansa suuntautui puolestaan Madisonista luoteeseen Saint Paulin kaupunkiin, jossa pelattiin illalla Minnesota Wildin ja Floridan Pathersien välinen NHL-jääkiekko-ottelu. Mukaansa he ottivat pahvilaatikkoon pakatut polkupyörämme, jotka eivät olisi muuten millään mahtuneet mukaamme.

Minnesotaan matkaajat

Uudeksi vuokra-autoksi saimme tällä kertaa Nissan Maximan. Auto on aiempia kulkupelejä ärhäkämpi. Konepellin alla kehrää karvan verran alle 300 hevosvoimaa, joten kaasua painaessa nopeusmittarin neula liikahtaa herkästi.
Madisonin kotimme ja uusi Nissan-merkkinen vuokra-automme

Reittimme Minneapolisiin koostui kahdesta etapista. Ensimmäisen etapin Madisonista Chicagoon vaimo ja nuorempi tytär kulkivat bussilla ja minä vanhemman tyttären kanssa autolla. Takapenkkimme oli niin täynnä matkalaukkuja, että auton kyytiin ei mahtunut kuin kaksi matkustajaa. Chicagossa jätimme viisi isoa laukkua hoitoon tutun, viime talven kotikaupungissamme Jyväskylässä viettäneen chicagolaisen opettajan kotiin. Iso kiitos hänelle sillä O'Haren lentokentällä ei ole minkäänlaista laukkujen säilytysmahdollisuutta. Laukkukuormaa kevennettyämme poimimme vaimon ja nuoremman tyttären kyytiin lähimmän metroaseman kulmilta. Toinen noin kolmensadan kilometrin etappi Chicagosta Indianapolisiin kuljimme koko perhe samassa autossa.

Nuorempi tytär bussissa

Chicagon ruuhkaa
Jälleennäkeminen Chicagossa


2 kommenttia:

  1. Haikeita jäähyväisiä... Ihanaa lomaa teille ja pian nähdään!
    Ja hei, Hyvää ystävänpäivää <3

    ~Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää Indianasta! Yksi syy, miksi lähdettiin jo eilen Madisonista oli juuri tämä päivä. Jätimme näin massiiviset korttiaskartelut nyt väliin. =)

      Poista