01/31/2015

Heikinpäivä on onnellisesti takana. Tätä alueen amerikansuomalaista perintöä esille tuovaa juhlaa on vietetty Hancockin kaupungissavuodesta 1999. Nimensä juhla on saanut paikallisen legendan Heikki Luntan mukaan. Heikki Lunta on paikallisen radioaseman juontajan David Riutan 1970 luoma fiktiivinen hahmo, jolla väitetään olevan kyky saada tanssillaan aikaan lumisadetta.

Yoopers, joka on väännös Michiganin Upper Peninsulan eli Yläniemimaan lyhenteestä U.P., on alueen asukkaiden eräänlainen kulttuuri-identiteetti. Yooperien historia ei ole kovinkaan vanha ja sana onkin keksitty vasta vuonna 1979 Escanaba Daily Press-lehden asettaman kilpailun toimesta. Sanalla kuvataan ihmisiä, jotka elävät Uppen Peninsulassa. Mitä nämä Yoopersit sitten ovat? Sanakirjasta katsomalla saa seuraavan merkityksen: "A native or inhabitant of the Upper Peninsula of Michigan." Tarkemmin mietittynä nämä Yoopersit ovat hyvin erikoisia amerikkalaisia, he elävät suurten järvien eristämänä kaukana keskilännen suurista kaupungeista, kuten Detroitista, Milwaukeesta, Minneapolisista ja Chicagosta. Upper
Penisulaan ei yleensä kukaan vahingossa eksy, vaan sinne täytyy aivan varta vasten matkustaa. Se ei ole minkään matkan varrella. Lisäksi lentoyhteydet eivät usein toimi talvisin, jos lunta sataa liikaa. 16% alueen asukkaista määrittelee itsensä juuriltaan suomalaiseksi ja Yooper-identiteetissä onkin jotain hyvin tuttua meille suomalaisille. 

Da Yoopers on bändi, joka on kotoisin Ishpeming-kaupungista ja ehkäpä nähnyt jo parhaat päivänsä. (Välihuomautus: Kun selvitin tätä "da" sanan alkuperää, selvisi todennäköinen syy, miksi vanhempityttäremme lausuu sanan "the" "da":ksi. Tyttäremme luokanopettaja on kotoisin Superior-järven rantamaisemista, jossa siis "the"-sana lausutaan eri tavoin.) Bändin musiikki on huumoripainotteista, ja se on tehnyt "Heikki Lunta":sta oman versionsa. Alkuperäinen David Riutan Heikki Lunta -laulu on oikeastaa melko tylsä, mutta Da Yoopersien Heikki Lunta-kappaleessa on vetävä poljento. Tämä laulu sekä da Yoopersien "A Love Song Called Diarreah" musiikkivideo sai ainakin meidät liikkeelle ja lähtemään "Heikin päiville", sillä halusimme aivan itse kokea paikan päällä tämän Yoopers-ilmiön.

Heikinpäivän käynnistyi paraatilla, jossa marssin tyttärien kanssa osallistuin tuohikontti selässä pari kokoa liian pieniin sarkahousuihin ja flanellipaitaan sonnustautuneena. Tyttärillä oli yllään suomalaislasten moderni "kansallispuku" eli Reiman talvihaalari ja päässään saamelaispäähineet.  Päivä jatkui eukonkantokisalla, johon vaimon kanssa tietysti osallistuimme. Kilpailun kuuluin varsinaisten kanto-osuuksien lisäksi suomalaiseen kulttuuriin liittyviä tehtäväpisteitä, mattojen puistelu, löylyveden heitto ja vastominen, saunapyyhkeen kietominen vyötäisille, kahvin tarjoilu sekä Heikinpäivä-aiheinen tietokilpailukysymys. Selvitimme radan lopulta toiseksi nopeimmalla ajalla. Jälkipyykkinä tosin tässä täytyy todeta, että voittajapari kiersi radan epäpuhtaalla suorituksella. Saunapyyhkeen kietominen jäi heillä puolitiehen niin, että isännän takapuoli jäi katseille alttiiksi. Vanhempi tytär osallistui puolestaan potkukelkkailukisaan, jossa hän selvisi alkueränsä toiseksi jääden niukasti finaalilähdön ulkopuolelle.

Paraatin jälkeen. Kuvassa oikealla Carol, jonka kotona nukuimme kolme yötämme Houghtonissa

Saapuminen eukonkantokisan saunomispisteelle

Vanhempi tytär potkukelkkailee

Jossain välissä meidän piti myös hoitaa kaikki päällemme langennut julkisuus annoin haastattelun kahdelle ylämichiganin TV-asemalle samaan aikaan kun vaimo huolehti paikallislehdistöstä. Kommenttini päätyivät ainakin tänne 6 kanavan nettisivuille. Samaan aikaan paikallisradion erikoislähetyksessä soivat suomalaiset 1950- ja 60-lukujen listaykköset. Ohjelmassa kuultiin muun muassa Dannya, Katri-Helenaa ja Tapio Rautavaaraa.

Paikallisen televisioaseman haastattelussa

Heikinpäivän ohjelma jatkui Suomalaisamerikkalaisessa perinnekeskuksessa. Keskuksen saliin oli pystytetty tori, jossa kaupattiin käsitöitä sekä erilaisia ruokaherkkuja. Keskuksessa esiintyi myös paikallisia musiikki ja kansantassiryhmiä sekä vierailevana Aallotar-duo, jonka muodostavat suomalainen hanuristi Teija Niku ja minnesotalainen viulisti Sara Pajunen. Duo soitti kansanmusiikki raikkaasti sovitettuina versioina.

Heikinpäivän tori

Korvapuusteja

Suomalaisia haitarimusiikkilevyjä torin myyntipöydällä

Nuorempi tytär tutustuu koiravaljakkoon

Maailman suurin potkukelkka

Finlandia Universityn Hoover Center oli todella kaunis rakennus.

Heikinpäivästä kylliksi saatuamme siirryimme vanhemman tyttären kanssa suksille noin kilometrin päässä Hancockin keskustasta sijaitsevassa Mont Ripley -laskettelukeskuksessa. Michigan Technological Universityn omistamassa keskuksessa on kolme hissiä, reilu parikymmentä rinnettä ja parhaimmillaan noin 135 metrin korkeusero. Rinteet olivat yllättävän haastavia. Jopa vihreät eli helpoksi merkatut rinteet olivat niin jyrkkiä että paria ei niin hyvin päättynyttä kokeilua lukuun ottamatta laskimme Toots Tumble-rinteessä, joka oli ainoa sopivan loiva mäki aloittelevalle laskijalle.

Mont Ripleyn toisen tuolihissin istuimissa ei ollut lainkaan alas vedettävää suojapuomia. Hieman jännitti yli kymmenen metrin korkeudessa keinuessa.

Illalla lähdimme jo kotimatkalle ja jätimme Heikinpäivän iltamat väliin. Majoituimme yöksi Wisconsin puolelle Eagle Riveriin, joka on nimennyt itsensä "Maailman moottorikelkkapääkaupungiksi".