Tänään oli vuorossa kemian laitos Michiganin teknisessä yliopistossa. Vierailuni oli hieman lyhyempi kuin eilinen, mutta voisin jopa sanoa, että yhtä mielenkiintoinen. Dr. Loredana Valenzano, jonka vieraana olin laitoksella, oli tehnyt minulle erinomaisen ohjelman päivälle. Pääsin juttelemaan entisen laitoksen johtajan, muutaman saman alan tutkija sekä parin opiskelijan kanssa. Tunnelma laitoksella oli hyvin lämmin ja olin erittäin otettu heidän tekemästään tutkimuksesta. Löysin muutamia yhtymäkohtia omaankin tutkimukseeni ja sain pari uutta tutkimusideaa. Aina on siis hyvä tavata muita tutkijoita ja jakaa heidän kanssaan mielipiteitä. Sain myös hyvää kritiikkiä omaa tutkimustani kohtaan, mikä on tällä alalla erittäin tervetullutta palautetta.
 |
| Michigan Technological Universityn kemian laitos |
Iltapäivällä oli vuorossa seminaari, jossa pidin esitelmän omasta tutkimuksesta. Paikalle oli saapunut paljon opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Hieman enemmän kuin eilen. Itse pidin lähes saman puheen kuin eilen, koska olisi ollut hieman liikaa työtä minulle tehdä kaksi aivan erilaista puhetta. Lisäksi yleisö oli eri molemmissa, joten ajattelin ettei tästä aiheutu kenellekään mitään harmia. Lisäsin hieman enemmän kemiaa ja jätin hieman yleistä asiaa nanotiedekeskuksestamme vähemmälle. Itseäni hieman hämmensi, kun mieheni ja tyttäreni tulivat kesken puheeni kuuntelemaan, mutta ehkäpä se hieman kevensi tunnelmaa.
 |
| Luennon yleisöä |
O-P:n kirjoittamaa...
Kävimme testaamassa tyttärien kanssa Calumetin kaupungin laidalla
sijaitsevan Swedetown trails -ulkoilualueen pulkamäen. Hyvin onnistui lasku parin sadan mittaisessa tampatussa rinteessä. Mäenlaskun päälle teimme opastevihkosen ohjaajaman omatoimikierroksen Calumetin yli satavuotiaassa
teatteritalossa, jonka mainitsin jo eilisessä päivityksessä. Talo olikin todella komea sekä ulkoa, että sisältä. Tyttäret ihastelivat erityisesti teatterisalin kattomaalauksia sekä hyvää akustiikka, jonka ansiosta normaali puhe näyttämöllä kuului selkeästi aivan katsomon perimmäiseen riviin saakka.
 |
| Tyttäret pulkassa |
 |
| Calumet Theatre |
 |
| Teatterisali toiselta parvelta kuvattuna |
 |
| Aikansa tunnetuin näyttelijä Sarah Bernhardt esiintyi Calumet Theatressa |
Mäenlasku ja teatterikierros heräti nälän. Sitä sammutimme Hancockin Kalevala Cafessa. Tyttäret söivät kupilliset lihakeittoa. Itse nautin alueen erikoisuuden Pastyn, ohuen taikinakuoren sisään on kätketty jauhelihaa sekä kuutioituja juureksia, ainakin perunaa, porkkanaa lanttua. Pastyn juuret ovat Cornwallin alueella Englannissa, josta siirtolaiset ovat tuoneet sen mukanaan Michiganin pohjoisosiin. Täällä sitä on tarjolla jokaisessa kaupungissa ja keskustelu käy kiivaava, mistä löytää kaikkein herkullisimmat.
 |
| Kaleva Cafén Pasty |
Vatsat täysinä kävimme tutustumassa Hancockin Finlandia Universityn yhteydessä toimivaan Finnish American Heritage Centeriin, Suomalaisamerikkalainen perinnekeskus, joka pyrkii ylläpitämään ja taltioimaan alueen amerikansuomalaista kulttuuria. Alueen suomalaissiirtolaiset perustivat vuonna 1896 luterilaisen Finlandia Universityn, alkuperäiseltä nimeltään Suomi College. Finlandia University on korkeakouluksi pieni noin 500 opiskelijan opinahjo, jossa voi opiskella kahden tai neljän vuoden tutkinnon liiketalouden, terveydenhoidon, taiteen/muotoilun tai humanistiselta alalta.
 |
| Paikallisen suurmiehen (250 cm) Lauri Moilasen muistopaasi |
 |
| Mauri Kunnaksen kirjoja Finlandia Universityn kirjakaupassa |
Perinnekeskuksessa tapasin James Kurtin, joka on samalle sekä perinnekeskuksen johtaja, että kerran kuukaudessa ilmestyvän amerikansuomalaisen lehden The Finnish American Reporterin päätoimittaja. Lisäksi tapasimme lehdessä työharjoittelua tekevään suomalaiseen naiseen, joka oli valmistunut vastikään Helsingin yliopistosta. Vierailun tuloksena tulimme tyttärien kanssa värvätyksi huomiseen Heikinpäivän paraatiin. Matkalla takaisin autolle kohdalle osui vielä perinteinen vipukelkka, jossa tyttäret ottivat koeajot.
 |
| Nuorempi tytär vipukelkassa |
Päivälliselle ajoimme koko perheellä taas Calumetin kaupunkiin joka sijaitsee noin vartin matkan päässä Hancockista ja Houghtonista pohjoiseen.
Michigan House Café & Red Jacket Brewing Co. toimii yli satavuotta vanhassa tilassa, jonka aikaan suuri Bosch -panimo rakennutti markkinoimaan tuotteitaan. Nykyisin ravintolassa tarjoillaan paikallisen
Red Jacket Brewing -pienpanimon oluita. Vaimon hanpurilainen ja oma järvitaimenannokseni olivat hyviä. Tyttärien grillikylkiannos oli mielestämme hieman pilattu liian liberaalilla grillikastikkeen käytöllä. Miljöön puolesta tuntui kuin olisimme tehneet aikamatkan vuosikymmenten taakse. Jo pelkästään vuosikymmenten takaiseen tyyliin sisustettu ravintolasali tekee paikasta vierailun arvoisen.
 |
| Floridan "lämmössä" |
 |
| Michigan House Cafén baarin puoli |
 |
| Ravintolan fiinimpi puoli |
 |
| Espressokahvilla maustettu kaurahiutaleolut - käytännössä siis koko aamiainen yhdessä tuopissa |
Kävimme illasta katsastamassa paikallisen jääkiekko-ottelun. Voisin jopa sanoa, että se oli jopa tunnelmaltaan parempi kuin NHL-jääkiekko-ottelu. Peli oli innostunutta ja tuntui kuin "hieman" huonompi vastustajakin olisi yrittänyt tosissaan voittaa paikallisen
Michigan Tech Huskies seuran. Tosin siinä kuitenkin kävi, Huskies joukkue voitti ylivoimaisesti Alabama Huntsvillen 5-0. Tietysti tällä kerralla kehoitin vanhempaa tytärtämme kannustamaan tätä Huskies-joukkuetta ja se kannatti. Pelin jälkeen tyttäremme oli yhtä hymyä.
 |
| Husky-maskotti |
 |
| Maali! |
 |
| Mini-ilmalaiva kiersi hallia |
 |
| Orkesteri huolehti ottelutunnelmasta |
Illasta juttelimme vielä pitkään yöpaikkamme emännän sekä isännän kanssa. Saimme kuulla isännän moottorikelkkareissusta Wyomingissa, lähes 3000 kilometrin päässä täältä. Maisemat oli kyllä vaikuttavia nähtyämme talvia valokuvia siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti