01/24/2014

Varoitus: Tästä tulee nyt amerikkalainen Frozen-päivitys. Lähes kaikki amerikkalaistytöthän (omat mukaan lukien) rakastaa tätä Frozen elokuvaa, sen tarinaa ja erityisesti siinä esiintyviä satuhahmoja. Olemme jo saanet nauttia tästä elokuvasta mitä erilaisimmissa muodoissa. Esimerkiksi lelukokoelmaamme on kertynyt erikokoisia Anna sekä Elsa hahmoja. Tänään oli vuorossa luistelunäytös.

"...Let it go, let it go

And I'll rise like the break of dawn
Let it go, let it go
That perfect girl is gone
Here I stand
In the light of day
Let the storm rage on

The cold never bothered me anyway!"

Aamusta haettiin Mickeys dairy baarista aamupalat autoon, joilla jaksetaan matkustaa Chigagoon asti. Menomatkalla takapenkillä katsottiin tietysti Frozen elokuvaa, kuinkas muutenkaan. Pääsimmekin hyvin reippaasti matkaan ja matka menikin hyvin nopeasti. Chigagossa kävimme alkuun hakemassa polkupyörillemme kuljetuslaatikot, jotta saamme ne kulkemaan lentokoneessa Suomeen. Tämän jälkeen lähdettiin jo kohti Rosemontia, mutta pistäytyimme ensin Fashion Outlettiin kuluttamaan aikaa. Löysimme nuoremmalle uuden hienostelutakin, jota olimme jo hetken verran etsineet Madisonista. Tosin taisi tulla ostettua jopa liiankin hieno tyttäremme mielestä. Mutta ainakin oli edullinen.

Täältä matkattiinkin sitten jo kohti jäähallia ja Frozen on Ice esitystä. Joulupukkihan oli tuonut jo aikasemmin koko perheelle liput kyseiseen tapahtumaan. Jottei kenellekään jää epäselväksi, mistä tässä kaikessa on kysymys, tässä teille You tube video aiheesta:

Suurin osa yleisöstä oli pukeutunut asianmukaisesti Anna taikka Elsa asuun. Itse tosin jätimme asut kotiin. Ennen varsinaista esitystä meillä oli mahdollisuus ostaa paljon erilaisia oheistarvikkeita. Tarjolla oli värjättyä jäätä Olaf-kupista taikka prinsessakupista (noin 15 dollaria/kipale) sekä pussi popcornia (12 dollaria/kipale), hattaraa Olaf-hatulla (14 dollaria/kipale). Vilkkuvia väritankoja (20-30 dollaria/kipale) sekä Anna ja Elsa pehmoleluja (35 dollaria/kipale). Päädyimme ostamaan ainoastaan popcornia, koska hintataso tuotteilla oli päätä huimaava. Onneksi oli ottanut vesipullon mukaan ravintolasta, koska siitä olisi saanut maksaa 5 dollaria jäähallilla.

Olaf-hattaraa tarjolla 14 dollaria/kipale.

Popcorniarmeija työssään.

Näytös oli hyvin samankaltainen kuin kiertävät Broadway-musikaaliesitykset ovat, ainoana erona oli oikeastaan luisteleminen. Itse esitys noudatteli hyvin paljon itse elokuvan juonta, tosin joitakin kohtia oli lyhennetty ja joitakin oli pidennetty. Esityksessä oli yhteensä 39 luistelijaa, tekolumisadetta, pikku paukkuja, paljon siirreltäviä lavasteita sekä näyttävä puvustus. Ensimmäinen puoliaika menikin aika haipakkaa, ilman sen suurempia yllätyksiä. Viimeisestä "Let it go" laulua lauloi yhdessä koko yleisö. Väliajalla meidän ei olisi tarvinnut poistua minnekään, juomat ja ruuat tarjoiltiin suoraan katsomoon. Toisen puoliajan vaahtokarkkihahmo oli ainakin itsestä parhaiten toteutettu. Lisäksi se oli ainakin meidän tytöistä hieman pelottava. Mutta kuten vanhempi tyttäremme sanoi: "Tässä käy lopulta hyvin, ei tarvitse äiti pelätä". Ja hyvinhän siinä kävi, tosirakkaus sulatti jään ja sisaret löysivät taas (kerran) toisensa.

Vaahtokarkkihahmo oli loistavasti toteutettu.

Jääpalatsin lavasteet.

Paluumatka ei mennytkään alkuun ihan niin nopsaa kuin luulimme. Aivan aluksi jäimme jumin ihmismassaan, kun erehdyimme kiertämään jäähallia sisäkautta. Sen jälkeen saimme odottaa noin 40 minuuttia autoruuhkassa moottoritielle pääsyä. Sitten kaikilla alkoi olla nälkä, ja pysähdyimme Rockfordin "grilli 21:lle" eli erinomaisille Gyrosburgereille sekä kuumille koirille Uncle Nick'siin. Ensin ajettuamme kuolleeseen kaupungin keskustaan, löysimme tämän sympaattisen pienen grillin aivan tien vierestä. Tässä putiikissa hinta-laatu suhde oli erittäin kohdallaan ja maistuvaa oli kaikkien mielestä. Best gyros in town, kuten vanha mainostaulu meille kertoi.

Uncle Nick's

Gyrospurilainen