|
Hylättyjä joulukuusia Wall Streetin alueella |
New Yorkin loma alkaa olla lopuillaan. Olemme saaneet nauttia hyvin kauniista säästä lähes koko lomamme ajan, toisin oli tänään. Koko päivän satoi vettä ja välillä tuli räntääkin. Olimme suunnitelleet tänään kävelyä Brooklyn sillalla, eli yhteensä noin 2 kilometrin aamukävelyä. Kyseinen silta on valmistunut vuonna 1883, ja valmistuessaan se oli maailman pisin riippusilta ja ensimmäinen teräksestä valmisettu. Päätimme tyttöjen kanssa aamulla, että kävelemme Brooklynin suunnasta Manhattanille ja syömme sillan kupeessa. Mieheni oli tehnyt toisenlaisen suunnitelman, koska hänen suunnitelmana oli syödä hipsterilounas Brooklynin puolella. Kolme yhtä vastaan ja olimme lopulta lähdimme liikkeelle Brooklynin puolella. Mieheni sai lopulta päättää ruokapaikan. Sillalla oli paljon muitakin kävelijöitä ja hädin tuskin mahduimme omalle kävelypuolikkaallemme. Siltahan on jaettu niin, että oikealla puolella liikkuvat pyöräilijät ja vasemmalla kävelijät. Eikä oikealle puolelle tule astua jalalla, koska muuten pari maantiepyörällä liikkunutta kuntoilijaa ei pysty ylläpitämään keskinopeuttaan tasaisena.
|
Brooklynin silta |
Brooklynin sillalta matka jatkui räntäsateessa tallustellen
Little Italya, Pikku-Italiaa kohti. Hylkäsimme ajatuksen pitsasta kuultuamme alun
perin ruokapaikaksi valitsemamme Mulberry Streetillä sijaitsevan pitserian tunnin
mittaisesta odotusajasta. Sen sijaan päädyimme viereiseen autralialaisvaikutteista
ruokaa tarjoavaan
Ruby’s Cafe -ravintolaan. Ruby’s oli sekä palvelultaan että
ruualtaan todella positiivinen yllätys. Aivan aluksi meille kannettiin kuumat
kaakaot, joita saimme hörppiä ravintolan eteisessä odottaessamme noin kymmenen
minuutin verran pöydän vapautumista. Erityisen hyviä olivat ravintolan
hampurilaiset – sekä grillatulla portobellosienellä ja vuohenjuustolla täytetty
kasvisversio että makealla chilikastikkeella maustettu lihaversio.
Kunnianmaininnan ansaitsevat myös rapeat ranskanperunat, jotka tarjoiltiin ketsupin
sijaan tryffeliaiolin kanssa.
|
Pikku-Italia |
|
Odottelukaakaot Ruby's Cafen eteisessä |
|
Ruby's Cafe |
|
Bronte Burger |
|
Suklaakakkupala kookosjäätelopallon kera |
Illalla oli sitten vuorossa vielä yksi museo vierailu. Päädyimme Guggenheimiin tuttavallisemmin Kukkeliin.
Guggenheim on ollut
Suomessakin viime aikoina kovasti julkisuudessa Helsingin museosuunnitelman myötä. Kukkelin päänäyttelynä oli koko rotundan täyttänyt Zero: Countdown to Tomorrow eli Nolla: lähtölaskenta huomiseen -näyttely. Näyttely kattaa kaikki kuusi kierrekerrosta. Iloisena yllätyksenä oli, ettemme joutuneet lainkaan jonottamaan, vaan pääsimme noin neljän aikaan suoraan sisälle.
|
Guggenheim-museo |
Sisälläkin oli alkuun hyvin väljää ja pääsimme hyvin katsomaan näyttelyä. Tosin aloin miettimään näiden teosten taiteelllista arvoa. Näyttelyssä oli mm. käytetyillä alumiinisilla muffinssivuoilla täytetty akvaario, pelkällä sinisellä maalipigmentillä täytetty noin 10 neliömetrin laajuinen hiekkalaatikko, useampi kaitafilmille kuvattu rätisevä videoteos ja taulukankaalle liimattuja höyheniä, joita joita ajastettu sähkömoottori aina varttitunnin välein minuutin ajan värisytti. Eikö näitä teoksia voisi esitellä ihan tavallisissakin museoissa vai täytyykö ne esitellä arkkitehtuurisellisesti hyvin merkittävään rakennuksessa. Nollanäyttelyn eräs tarkoitus oli todennäköisesti herättää juuri tämä kysymys, ja itseni kohdalla se onnistui siinä loistavasti. Mutta jos olisin tiennyt mitä odottaa, tuskin olisin mennyt koko Kukkelimuseoon, vaan olisin katsellut rakennusta ulkoapäin.
|
Museon rotunda |
|
Kukkelikansa jonottaa räntäsateessa |
Kukkelista metroasemalle kävellessämme ihmettelimme koko korttelin
ympäri kiemurtelevaa jonoa. Metrossa Manhattanin eteläkärkeä kohti matkatessamme
pyörittelimme vielä ajatusta Brooklynin puolelle Williamsburgin naapurustoon suuntautuvasta
illallisreissusta. Hylkäsimme kuitenkin ajatuksen ja päädyimme iltapalalle
hotellin läheiseen intialaisravintolaan. Jälkeenpäin ajatellen päätös oli
järkevä, sillä näin lapset pääsivät ajoissa nukkumaan itsensä virkeäksi
huomista kotimatkapäivää varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti