Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

10/01/2014

Lokakuu ja vielä lämmintä. Aamuisin on jo kylmä, mutta päivisin lämpenee. Tämä päivä meni pääosin töissä ja harrastuksissa minulla. Tosin kävin työkaverini houkuttelemana kuitenkin päivän aikana kuuntelemassa seminaaria Cryo-EM:stä. Seminaaria piti Wah Chui, joka oli vieraileva professori. Luennoitsijana loistava ja mukava kuunnella. Kertoi hyvin ymmärrettävällä tasolla itselleni ei niin tutusta aiheesta: viruksista ja niiden rakenteista. Luennon jälkeen oli taas pientä purtavaa tarjolla, mutta jätin tänään syömättä. Mukava tapa päästä juttelemaan luennon jälkeen aiheesta luennoitsija kanssa. Suomessahan meillä on tämä tarjoilu aina etukäteen, mutta ehkäpä tämä amerikkalainen tapa on parempi.
Jos aamulla oikein väsyttää, voi unia jatkaa vielä aamiaispöydässä

Tänään saimme myös naapureilta hieman apuja takapihan ulkohanan kanssa. Tyttäremme oli maanantaina käynyt hakemassa vettä kukkia varten takapihalta ja ei ollut saanut hanaa kiinni. Pari iltaa olenkin tässä ihmetellyt mistä ihmeestä kuuluu veden valuminen talossa. Asia sitten selvisi tänään. Isoa vesilaskua odotellessa, mutta onneksi meillä on niin ihanat naapurit täällä ja auttavat asiassa kuin asiassa.

Illasta vielä grillattiin ja syötiin kesän viimeisiä maisseja, jotka mummo oli hakenut keskustan Farmer's Marketilta eli tuottajatorilta päivällä. Loppuillan minä vietin keramiikan parissa. Kävimme tänään läpi erilaisia lasituskuvioita ja koristelutekniikoita. Opettaja (Ryan Myers) esitteli erilaisia kuppeja, osa omiaan ja osa lähiseudun taiteilijoiden. Opin paljon uutta ja asioita tehdään nähtävästi hieman eri tavalla täällä. Täällä ns. kansanopistomme keramiikan opetus on kyllä loistavaa, kertamme aikana opettaja juttelee jokaisen kanssa työstä ja sen vaiheesta, antaa vinkkejä kuinka jatkaa. Hyvin yksilöllistä ja kehittävää!

Keramiikkakerhon aikaan mies, lapset ja mummo autoilivat Madisonin itälaidalle Ella's Deli and Icecream Parlor -ravintolaan, jossa he jakoivat jälkiruuaksi minttujäätelöpallon ja mustikkajuustokakun. Molemmat olivat hyviä mutta eivät mitenkään poikkeuksellisia. Toisin oli ravintolamiljöön laita. Koko ravintola oli täynnä liikkumattomia sekä sähkömoottori- tai vaijeriviritelmän voimalla liikkuvia hahmoja, härpäkkeitä, asetelmia ja pienoismalleja. Lisäksi pihalla oli aito vuoden 1927 karuselli, jossa meidänkin tyttäremme kävivät ratsastamalla koristeellisilla puuhevosilla yhden dollarin hintaan. Parhaan kuvan Ella's Delin miljööstä saa alla olevista kuvista ja videosta.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti