Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

09/16/2014

Päädyin vapaaehtoiseksi vanhemmaksi vanhemman tyttären koulun ruokalaan. Viime viikon lopussa tyttären koululta tuli viesti, että he kaipaavat vapaaehtoisia vanhempia auttamaan kouluruokailuun ja ruokailun jälkeiselle välitunnille. Lähetin sähköpostia ja ilmoitin olevani mahdollisesti kiinnostunut hommasta. Aamulla noin klo 9 sain viestin, jossa kysyttiin, pääsenkö paikalle jo tänään. Niinpä poljin lounastunnilla lähiravintolan sijaan muutaman kilometrin matkan koululle. Sama reilun tunnin reissu on nyt edessä joka toinen tiistai ainakin lukukauden loppuun saakka. Suomeen verrattuna yhdysvaltalaiset vanhemmat osallistuvat keskimäärin aktiivisemmin lastensa koulun toimintaan. Vanhempien koululle tekemä vapaaehtoistyö on tästä yksi esimerkki. Koulut myös pyrkivät aktiivisesti sitouttamaan vanhempia lastensa koulunkäynnin tukemiseen.
Vierailijapassini
Auttamisen halun lisäksi taka-ajatuksena vapaaehtoispestiin ryhtymisessä oli mahdollisuus päästä kurkistamaan yhdysvaltalaisen koulun arkeen. Päivän kokemuksen perusteella että kouluruokailu on asia, jossa yhdysvaltalaisen ja suomalaisen koulun eroavat ehkä eniten toisistaan.

Tyttäreni koulussa ruokatilana käytettiin liikuntasalia, johon klo 11 vahtimestarit pystyttivät parisen kymmentä pyörillä liikuteltavaa ja kokoon taitettavaa pöytää. Saamaan aikaan me kaksi vapaaehtoista vanhempaa raahasimme roskasaavit ja maitojen tarjoilukärryt niille kuuluville paikoille. Varsinaisen ruokailun aikana meidän vapaaehtoisten roolina oli pääasiassa avustaa lapsia ruokapakkausten avaamisessa ja mopata pöydät eri luokka-asteiden ruokailujen välissä. Pähkinätöntä ruokavaliota noudattaville lapsille oli oma pöytänsä tarjoilukärrynsä. Tarjoilukärryissä oli valittavana sekä tavallista maitoa että kylmää maitokaakaota. Kuten arvata saattaa, suurin osa lapsista näytti valitsevan kaakaon. Maito tai kaakao juotiin pillillä suoraan tetrasta.

Liikuntasalin liikuteltavat ja kokoontaitettavat ruokapöydät

Osa lapsista söi kotoa tuomiaan eväitä ja osa koulun ruokaa. Todennäköisesti merkittävä osa koulun ruokaa syöneistä on vähävaraisten perheiden lapsia, joille kouluruoka on ilmaista. Muille lapsille ruoka maksaa. Esimerkiksi koulun parin desilitran maito- tai kaakaotetran hinta on 50 senttiä. Jokaisen "ylimääräisen" maidonjuojan tulisi laittaa oman nimensä sisältävä kortti maitokärryn vieressä olevaan laatikkoon, jotta koulu osaa laskuttaa vanhemmilta oikean summan. Kaikki lapset eivät tätä käytäntöä muistaneet tai viitsineet noudattaa. Ruokailun jälkeen koulun kouluaterioista vastaava henkilö (keittiöhenkilökunnaksi häntä ei voi oikein kutsua, sillä koulussa ei näyttänyt olevat varsinaista suurtalouskeittiötä) toivoi maitokontrollin tiivistämistä, etteivät lapset pääsisi juomaan niin paljon maitoa "kassan ohi".

Kouluruokana oli tänään makkara ja pannukakku muovisessa mikroruoka-astiassa. Toisessa muoviastiassa oli raakoja pikkuporkkanoita ja sellerin varsia. Kaikki ruoka tuli käsittääkseni jostain muualta näihin yksittäisiin annospakkauksiin pakattuna. Osalla luokista opettaja oli ainakin osan aikaa paikalla ruokalassa mutta he eivät syöneet lasten seurana. Kukaan aikuinen ei varsinaisesti huolehtinut, että lapset todella syövät kaiken ruokansa. Niinpä enemmistö kouluruokaa ottaneista lapsista näytti syövän vain pannukakun sekä makkaran ja jättävän porkkanat ja sellerin syömättä. Nämä avaamattomat vihannespaketit sitten heitettiin roskikseen muun pakkausjätteen ja kertakäyttöaterimien sekä -asioiden kanssa.

Omia eväitä syöneiden lasten ruuan terveellisyysaste oli vaihteleva. Suosittuja olivat muun muassa pienestä alumiinipussista suuhun slurpsautettavat hyytelöt ja soseet ja pienet pretzel-suolakeksit. Osalla lapsista oli mukana ruokatermokset. Tämä blogisivu antaa varsin hyvän kuvan, millaiselta hieman keskimääräistä ravitsevamman lounasrasian sisältö voisi näyttää.

Ruokailutilana toiminut liikuntasali ei kaikuisuutensa vuoksi ollut tarkoitukseen ihanteellinen. Melutaso nousi välillä melkoisen korkeaksi. Ruokailun kasvatuksellisesta osuudesta huolehti pääasiassa rehtori. Hänellä oli käytössään äänentoistolaitteeseen kytketty mikrofoni jonka avulla hän välillä muistutti heitä ruokalan käyttäytymissäännöistä ja kyseli oppilailta miten ruokailussa tulisi toimia.
Tyhjät lounaslaukut kerättiin luokkakohtaisiin saaveihin.
Ensikokemuksen tarjoaman erittäin suppean ja subjektiivisen havaintoaineiston perusteella olisin taipuvainen antamaan pisteet yhdysvaltalaisella koululle vanhempien ja koulun välisen yhteistyön tukemisesta ja suomalaiselle peruskoululle kaikille ilmaisesta ja ravitsevasta kouluruuasta sekä opettajan johdolla tapahtuvasta pöytätapojen harjoittelusta.

2 kommenttia:

  1. Hyvä O-P! Äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa! Kyllä meidän kouluissa ruokailu on hienosti järjestetty! Ehditkö työn teon lomassa huomioida P:aa, hänestä varmaan mukavaa, kun isi oli hetken ajan lähellä :)

    VastaaPoista
  2. Pari kertaa ehdin hänen kanssaan muutaman sanan vaihtamaan. Ihan tyytyväinen vaikutti olevan asiasta. Muuten suurin osa ajasta meni tosiaan lasten ruokapakkauksia avatessa ja pöytiä pyyhkiessä. Ehdin myös jutella jonkun sanan Rehtorin kanssa ja kysellä häneltä mielipidettä eilen julkistetusta Wisconsin osavaltion vuotuisesta kouluarvioinnista https://www.madison.k12.wi.us/dpi-school-accountability-report-cards

    VastaaPoista