Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

09/14/2014

Kuukausi amerikanreissua takana... Aamulla syötyämme aamupalan päätimme nauttia vielä motellin uima-altaasta. Yli tunnin polskuteltuamme pienessä altaassa jatkoimme matkaamme kotia kohti. Lounaalle pysähdyttiin Eau Claire-kaupunkiin. Olimme ohjanneet navikaattorimme kohti autiota keskustaa, josta löysimme kuitenkin onneksemme ravintolan. Kaupungin keskusta vastasi suurin piirtein Jyväskylän kuokkalan kaupunginosan keskustaa tarjonnaltaan, vaikkakin ihmisiä tässä yliopistokaupungissa on yli 60 tuhatta. Kaupungille oli nähtävästi käynyt sama kuin monelle muullekin amerikkalaiselle kaupungille. Ostoskeskusten sijaitessa kaupungin ulkopuolella, keskusta näyttää ränsistyneen ja näivettyneen olemattomiin. Ostoksilla ja ravintolassa käymiseen tarvitsee auton, ja ajokilometrejä päivässä tulee nopeasti paljon. Samanlaista kehitystähän on havaittavissa myös omassa kotikaupungissamme Suomessa. Sopiikin kysyä, haluammeko me Suomessa seurata tätä kehitystä?
Tyttöjen 4 tunnin keijuleikit takapenkillä.


Äitin viikonloppunäkymä lähes 11 tunnin ajan.
Jatkoimme matkaa ja edessämme oli vielä 3 tunnin ajomatka Madisoniin. (Sivuhuomatuksena täytyy sanoa tässä, että erityisesti Madisonissa opiskelijanuoret pitävät kaupungin keskustan virkeänä ja elinvoimaisena. Ja opiskelijoitahan tässä kaupungissa tuntuu riittävän.) Pysähdyimme vielä matkalla päiväkahveille ja kakuille, jonka jälkeen leikimme hieman hippaa läheisellä nurmikentällä. Kotimatkalla olisimme halunneet pysähtyä syömään uuteen suosikkiravintolaamme, mutta tämä japanilainen olikin sunnuntaisin suljettuna. Sen sijaan kävimme kaupassa ostamassa grillattavaa uuteen grillimme, jonka saimme naapureiltamme lainaksi vierailumme ajaksi. 
Grillipihviä ulkoterassillamme.

Jälkiruuaksi grillattua banaania jäätelön sekä suklaarouheen kera.

Takana yli 1000 kilometriä ja kaksi tankillista bensaa. Tyttöjä täytyy erityisesti kiittää siitä, miten nätisti ne matkasivat koko matkan, sunnuntaipäivä meni keijujen sekä Frozen-hahmojen tarinoita kuunnellessa etupenkillä. Yhtään kitinää ei kuulunut ja taisi koko matkan aikana vain kerran kuulua kysymys, joko ollaan perillä. Illalla syödessämme illallista pihalla, kysyin tytöiltä mikä oli mukavinta vastaus kuului, että se kun sai leikkiä koko ajan takapenkillä ja se ettei tarvinnut mennä esikouluun. Jatkossa taidamme säästää bensaa ja siirtyä koko perheen kanssa vain istuskelemaan pihalle parkkeerattuun autoon viikonlopuiksi.

4 kommenttia:

  1. Ollaan sattumalta syöty lähes samaa jälkiruokaa viikonloppuna eli banaania uunissa paistettuna ja koverrukseen lisättynä. Huomenna ollaan tyttöjen ja papan kanssa käymään keltaisella talolla, katsomassa sopisiko Pihlan pyörä Miinalle lainaan. Kiitos tosiaan lainasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jälkiruoka syntyi lennosta, kun brikettien hiillos oli vielä niin hehkuva. Ajateltiin että ehkäpä banaania voisi grillata, kun löydettiin laktoositonta jäätelöä kaupasta eilen. Saa tosiaan lainata, ja ei varmaan ole kiire palautuksen kanssa, kun ostettiin täällä pyörät ja mahdollisesti tuotaan ainakin tuo isompi Suomeen. Oli sen verran söpö ja vankkarakenteinen. Pienempää arvotaan =) Sanokaahan sille meidän vuoralaiselle/naapureille sitten mitä olette tekemässä, ettei luule varkaiksi.

      Poista
  2. Käytiin keltaisella talolla, luultiin pyörää hieman isommaksi, mutta kelpaa hyvin. Lainaan pyörää tarvitaan syksyksi, kun ollaan luvattu tehdä uuden isomman pyörän hankinta keväällä. Käytiin tottakai esittäytymässä Selenalle ja pyydettiin lupa myös luumujen poimintaan, kun ei kuulemma ehdi kaikkia syödä ja voidaan viedä vaikka isomummuille, jos tahdotte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos kelpaa. Keväällä on kuitenkin jo uudet pyörämallit ja tarjonta parempaa ja saa ostettua isomman. Niitä luumuja kannattaa tosiaan keräillä. Muuten ovat keväällä maassa ja hieman ongelmana, kaikille sukulaisille vaan viette niitä niin hyvä!

      Poista