09/04/2014

Olipahan aamuyö, herättiin nuoremman tyttäremme kanssa useaan otteeseen. Ulkona riehui kahdesta seitsemään pahemman luokan ukkonen ja satoi kaatamalla vettä. Huh!

Aamusta minun oli vuoro viedä tyttäremme bussille ja mieheni meni vuorostaan vastaan koululle. Hymyillen mentiin bussiin ensimmäisten joukossa ja perillä isiä ei enää olisi tarvinnut olla paikalla. Nuorempi tyttäremme on jo saanut uuden ystävän. Tällä hetkellä tuntuu, että hoitonpaikan valinnassa on käynyt hyvä tuuri. Vanhemmat saavat päivittäin pitkän sähköpostin päivän kulusta kuvineen. Nämä sähköpostit sisältävät myös osion: 
"How to incorporate at home: As the children worked on recreating their homes we talked to them about trying their best and the importance of not giving up. Even if they are unsure of how to do something we wanted to encourage them to keep trying, this will empower them and allow them to take chances and believe in themselves."

Päiväkodilla on myös oma naamakirjasivusto, jossa mieheni komeili useammassakin kuvassa.

Aamupäivällä mieheni pääsi todistamaan kotitoimiston ikkunasta katumme roska-astioiden tyhjennystä. Joka torstai talomme jäteastiat pitää viedä kadunvarteen roska-autoa odottamaan. Kun jäteauto sitten saapuu, ei yhden astian tyhjennyksessä kulu muutamaa sekuntia pitempään. Touhu oli niin vaikuttavan näköistä, että mieheni täytyi mennä kadun varteen kuvaamaan siitä lyhyt videopätkä.

Lounastauon aikana oli tarkoitus ehtiä käymään hakemassa sosiaaliturvanumerot, joita tarvitsemme täällä verottajalle, viedä pyöräni korjattavaksi sekä palauttaa vuokra-auto lentokentälle. Lentokentältä tulin sitten taksilla takaisin yliopistolle, olipa kallista. Taksi maksoi yhden autopäivän vuokran verran.