Tänään oli toinen koulupäivä. Lähetin vanhemman tyttäremme koulubussin kyytiin ja vaimoni ajeli pyörällä koululle häntä vastaan. He etsivät yhdessä koulun pihalta oman luokan jonon paikan, josta luokan opettaja tuli noutamaan lapsia sisälle. Koulupihalla he törmäsivät myös tuttuihin mm. naapurin rouvaan, jonka lapset käyvät samaa koulua.
Vanhempi tytär on juuri saapunut bussilla koululle |
Lasten päivä sujui heidän kertomansa mukaan melko positiivisissa merkeissä. Vanhempaa tytärtä tosin hieman hämmensi koulun lounastauko ja ennen kaikkea se, miten vähän aikaa eväiden syöntiin oli käytössä. Kouluruoka on aihe, johon aiomme palata tarkemmin jossain myöhemmässä kirjoituksessa.
Vaimollani ja minulla päivä kului tietokoneen ääressä töitä tehden. Heti aamun aluksi pidin puolentoista tunnin nettipalaverin Suomeen. Lounasaikaan karkasimme yhdessä syömään Williamson Streetillä sijaitsevaan Chez Nanou -ravintolaan. Tämä ranskalaisravintola oli miellyttävä tuttavuus. Erityisen liikuttavaa oli tarjoilijan ja ravintolan ranskalaisen kokin huolenpito mainittuamme, että päivän annos, joka koostui riisistä, suuren paistetun tomaatin sisään piilotetusta porsaanlihapullasta ja kirkkaasta liemestä, oli hieman mauton. Sekä tarjoilija että kokki kävivät molemmat pariin kertaan kiittelemässä palautteesta ja kyselemässä, miten annosta voisi mielestämme parantaa. Jälkiruuaksi nauttimissamme ohuissa letuissa eli crêpeissä ja pienessä sitruunatortussa ei sen sijaan ollut mitään moitteen sijaa.
Williamson Streetin Chez Nanou -ravintola |
Chez Nanoun sitruunatorttu |
Kasa pieniä ohuita crêpejä, joiden väliin on sivelty mansikkahilloa ja nutellaa |
Matkalla Williamson Streetiltä takaisin yliopistolle |
Ilta kului kotona oleskellessa. Tyttäret leikkivät koko illan sopuisasti yhdessä. Ilmeisesti erossa vietetty päivä sai heidät arvostamaan toisensa seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti